Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT IUI 2015 Vastaa aiheeseen: IUI 2015

#7196
Pipu
Osallistuja

Hippu, ristiriitaiset fiilikset ihan varmasti! Toisaalta hyvä, että lääkäri sanoi asian suoraan, mutta eipä se nyt paljon tsemppaa loppukierron uskomiseen ja toivomiseen. Mutta hyvä, että pääsette jo syksyllä IVF-hoitoihin ja ennen kaikkea hyvä, että saatte nyt vähän pitää taukoa hoidoista ja ottaa kesän rennosti.

Surenkorento, eipä näköjään näytä toivo eikä toivosta luopuminen, ei usko eikä epäusko… Tuntuu kyllä välillä, että se on ihan sama, mitä tässä tekee. Lopputulos on kuitenkin uuden kierron alkaminen ärsyttävän säännöllisesti. Hyvä puoli teidän tilanteessa onneksi on se, että pääsette suoraan IVF-hoitoihin ilman jonottelua! Paljon tsemppiä ja uskotaan ja toivotaan, että järeämmät hoidot nyt tuovat onnistumisen! Saa tulla tännekin puolelle raportoimaan, jos plussa yllättää 🙂 Hyvää kevättä ja kesää <3 Onneksi tähän keskusteluun ehti liittyä muitakin ennen lähtöäsi, etten jäänyt tänne ihan yksinäni 😀

Olen kanssa miettinyt samaa kuin Hiiruli, eli sitä, että kuoleekohan siittiöt saman tien mun sisälle päästyään. Onko teistä kellekään tehty sitä yhdynnän jälkeistä testiä, jossa katsotaan, onko siittiöt vielä elossa tietyn ajan kuluttua yhdynnästä?

Kyynel, mulla on täysin samoja saamattomia fiiliksiä, ulkoilu ja liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa. Enkä oikein saa mitään muutakaan tehtyä. Ja tää saamattomuus saa muutenkin surkean olon tuntumaan vielä surkeammalta. Oon jo tässä vaiheessa hoitoja loputtoman väsynyt tähän kaikkeen. Ei vaan jaksaisi taas uutta kiertoa ja hoitoja. Tänään oli ekaa kertaa sellainen aamu, että en kyennyt lähtemään töihin. Oli vaan niin kertakaikkisen väsynyt olo, että ajatuskin siitä, että olisi seitsemän tuntia töissä, vei kaikki energiat.

Mun piti ensi maanantaina mennä psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan. Aika oli kuitenkin niin pahasti työpäivän alkuun, että oisin myöhästynyt töistä ja sit toisekseen mietin, että jos vollotan sen koko vastaanoton ajan, niin en voi mennä sieltä suoraan töihin. Niin ja se aika oli kaiken lisäksi äitiyspolilla, ja ajatuskin sinne menemisestä ahdistaa. Oli pakko perua se ja sain uuden ajan vasta reilu kuukauden päähän. Päädyin sitten varaamaan ajan yksityiseltä psykoterapeutilta. Ei tässä omin voimin enää jaksa. Mikään ei vaan huvita eikä tuota juurikaan iloa. Mies lähtee mun kanssa ekaan tapaamiseen ja päästään sinne vielä tällä viikolla. Ekalla käynnillä kartoitetaan, olisiko tarve enemmän yksilö- vai pariterapialle.

Niin joo, ja tänään siis kp 1. Huomenna taas ultraa varailemaan ja sit lääkkeiden ostoon :/

Voimia kaikille <3