Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT IUI 2015 Vastaa aiheeseen: IUI 2015

#7225
Hippu
Osallistuja

hiirulille ja meille kaikille paljon voimia!!! Ainakin mun mielestä tällä palstalla saa avautua ja ylipäätään kirjoitella kaikista tunteista, ajatuksista ja kokemuksista tähän kaikkeen liittyen. Lapsettomuuden tuska on niin paljon surua, pettymystä, vihaa ja vaikka mitä sisältävää ja niin vähän on tilanteita, joissa niitä voisi ilmaista. Ammattiavun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan päinvastoin, viisautta ja kykyä pitää itsestään huolta. Elämä on todellakin epäreilua tässä asiassa ja meillä on kaikki syyt näihin tunteisiin. On meitä, jotka emme saa lasta tai jos saamme, niin se on melkoisen taipaleen takana ja sitten on toisessa ääripäässä abortin tekijät yhden yön juttujen jäljiltä ym. ihmiset, jotka eivät edes haluaisi lasta tai kykene siitä huolehtimaan. Lapsettomuuteen kytkeytyy sitten erilaiset sosiaaliset kuviot, vanhemmat eivät ehkä tule isovanhemmiksi koskaan, itse ei ehkä jaksa tavata lapsiperheitä. Asiassa on toki sitten erilaisia kausia. Mun mielestä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei voi iloita ystävien onnesta silloin kun oma kipu on tämän asian kanssa meneillään, keneltäkään ei voi vaatia kohtuuttomia!

Olen kertonut vain muutamalle ystävälle tilanteesta. Yhdellä oma kokemus asiasta ja viimeisestä ivf-yrityksestä lopputuloksena lapsi. Yhden ystävän lähipiirissä saatu lopulta lapsi luovutetun munasolun kautta (itse tuskin vastaavaan jaksaisin lähteä…) ja hänellä on siten ymmärrystä näistä vaiheista. Yksi ystävä tukee mukavasti, on valmis kuuntelemaan, kun haluan puhua, muttei kysele, koska tietää, että voi olla vaihe, etten halua/jaksa puhua asiasta. Yhden kanssa taas kävi kurjasti, kun kerroin meidän olevan hoidoissa, niin kävi ilmi, että hänellä oli omat hyvin kipeät kokemukset asiasta, eikä hän aiemmin ollut niistä pystynyt kertomaan, tiesin vain jotakin hyvin raskasta ja ikävää hänen kokeneen. Hänelle asia on edelleen niin kipeä ja vaikea, että hän on nyt sitten aika lailla vältellyt minua ja ilmaisikin heti, ettei voi olla tukena. En sitä odotakaan, mutta hänelle kertominen kaduttaa, koska suhteemme on nyt sitten etääntynyt ja itseäkin koko tilanne ahdistaa. Enpä voinut tietää…

Tuosta henkisen tuen saamisesta. Kai pienemmilläkin paikkakunnilla on julkisella puolella psykiatrisia sairaanhoitajia ja/tai psykologeja. Isommilla sitten kriisikeskuksia jne.

Kyynel kyselit millä ajatuksia saamme muualle näistä asioista. Työ vie kieltämättä siinä määrin aikaa ja energiaa, että välillä on pakko ajatella muuta. Liikuntaa olen yrittänyt pitää säännöllisesti jossakin muodossa kuvioissa, koska tiedän entuudestaan mitä jaksamiselleni tapahtuu, jos se jää pois. Käsitöitä, virkkaamista ja neulomista välillä väkertelen, jotakin simppeliä. Musiikilla on tärkeä merkitys myös erilaisten tunteiden kanssa ja voimien tuojana. Fanitan yhtä bändiä, mikä antaa paljon voimia 🙂 Ennen kaikkea itsensä kuuntelua yritän tehdä, tehdä sitä, mitä jaksaa tai mikä huvittaa tai olla tekemättä mitään, jos sille tuntuu. Yritän olla lempeä ja hyväksyvä itseä kohtaan, välillä paremmin ja välillä huonommin onnistuen, ei sitä kukaan muukaan taida meidän puolesta tehdä ja itse tunnetaan mielessämme ja kropassamme kuitenkin nämä tuskat. Lomat ja reissut myös piristävät ja onneksi kesä on tulossa!

Voimia teille kaikille taas alkaneeseen uuteen viikkon! 🙂