Moikka kaikille!

Liityn uutena seuraanne 🙂

Ensimmäinen IVF menossa, 1.6 munasolupunktiossa, jossa 6 munasolua ja tiistaina 2.6 soitto että 4 näyttäisi hedelmöittyneen. onnellisena tosta tiedosta en tarkemmin osannut muuta kysyä kun, että tarkoittaanko tämä että siirtoon päästään ja labra vastasi että siltä nyt näyttää ( helpotuksesta tirahti pari kyyneltä ).
Nyt 4.6 alkion siirto jos kestävät siihen asti. Lääkkeenä pistin (tai isäntä pisti piikkikammoista) Menopuria ja jarruna oli Orgalutran, irrotukseen Pregnyl, Luget aloitin eilen illalla ekaa kertaa elämässäni ja Gonapeptyl pitäisi pistää 7.6 sunnuntaina. Jännittää ja kovaa!

Takana yksi luomuraskaus tammikuussa 2015 vuoden yrittämisen jälkeen, joka kuitenkin tuulimuna ja johti kaavintaan suureksi suruksemme( lääkkeellistä kesketystä tuloksetta yritettiin kahteen kertaan ja lopuksi jouduin kaavintaan). Sen jälkeen 2 inssiä ja nyt siis eka IVF. Ikää 39 ja miehellä 40 risat. Selittämättömällä diagnoosilla mennään, mutta totta on se että kyllä tuo ikä painaa tässä asiassa.

Itselläni tuo munasolupuntio ei ollut niin paha kuin pelkäsin, ennen toimenpidettä hampaat hakkasivat yhteen (huom. äänekkäästi) ja lekuri ja hoitaja koittivat rauhoitella että älä pelkää, kohta kanyylista hulahtaa samppanjaa. Ei naurattanut, muuten kuin nyt jälkeenpäin, koska omalla kohdallani se oli niin nopeasti ohi etten edes tajunnut. Nyt pari päivää ollut hiukan kipeä, mutta panadolia ottanut tarvittaessa ja tuntuu että vedenjuonti jeesaa vähän kipuiluun. Seuraavaksi tietty jännään sitä huomista alkion siirtoa. Kuulemma samanlainen kuin inssi, mutta taisi olla tässäkin ketjussa, kun joku kertoi että oli tehnyt kipeää.

Tuntuu kun koko elämä pyörisi näiden hoitojen ympärillä ja ikinä en omaa kroppaani ole tarkkailut enemmän kun nyt hoitojen aikana, aikamoista vuoristorataa me kaikki elellään.

Onnittelut kaikille plussaneille!
Tsemppiä ja voimia pettymysten,hoitojen piinapäivien kanssa kamppaileville!