Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT IUI 2015 Vastaa aiheeseen: IUI 2015

#7889
Rapu
Osallistuja

Hei kaikille! En ole aiemmin tänne kirjoitellut, mutta nyt tuntuu, että johonkin pitäisi saada purettua ajatuksia. Kahdeksas inseminaatio on jo takana ja menkat ne vaan sitkeästi aina alkaa. Olemme siis naispari, joten inseminaatioita tehdään varmasti useampi kuin heteropareille. Suunnitelmissa olisi varmaan se 12 inseminaatiota ja jollei edelleenkään tuloksia, niin sitten vasta ivf:n.

Olen alle 30 v., perusterve, liikunnallinen nainen ja syön suht järkevästi. Naiivisti kuvittelin, että 2-3 inseminaatiota voisi hyvinkin riittää tai hyvällä tuurilla jopa kerralla onnistaisi. Tämän ajatuksen olen nyt haudannut ja tilalle on hiipinyt pelko, onnistummeko ollenkaan. Tiedän, että monien teistä matka on ollut paljon paljon pidempi, kuin omani. Tunteet tuntuvat silti tutuilta. Joka kerta yrittää olla niin kauheasti toivomatta, mutta silti elättelee sisällään toivoa jokaisesta huonon olon aallosta että olisiko raskauspahoinvointia. Ei ollut, oli liian pitkä väli aterioissa.

Itselläni on aina ollut pitkähkö, n. 32 pv. kierto. Menkat ovat aina alkaneet niin, että ensin tulee ruskeaa tuhrua jonkun päivää, sitten vasta alkavat runsaat kuukautiset. Samalla tyylillä ne alkavat hoitojenkin jälkeen. Kun ruskeaa tuhrua ilmestyy, tulee ensimmäinen itku. Kokonaan ei kuitenkaan osaa toivosta vielä luopua, onhan joillain ”valekuukautisia”. Ja kun toivon ja epätoivon kanssa vuorotellen vielä pari päivää sinnittelee, alkaa varsinaiset menkat ja seuraavan itkun hetki.

Hoitojen jälkeen sitä on haukkana tietoinen jokaisesta vatsan juilaisusta. Olisiko munasolu kiinnittynyt? Oliko tuo jo menkkajuilaisu? Mitäköhän tuo tarkoitti? Asiaa on vaikea unohtaa, kun kroppa lähettelee jatkuvasti erilaisia tuntemuksia. Lisäksi täytyy laskea päiviä ja lääkkeitä, tikutella oviksia ja stressata, osuuko viikonloppu tai työt huonosti vai pääseekö klinikalle oikeaan aikaan.

Ensimmäinen kierto yritettiin luomusti. Parissa seuraavassa oli Femar ja Terolut, sen jälkeen Femaria isommalla annoksella ja nyt viimeisimmässä ja seuraavassa Gonal F. Pregnylinkin olen useimmiten tarvinnut, kun omaa ovulaatiota ei ole meinannut löytyä. Iltaisin kun itseään Gonalilla pistelee, niin tuntee jo olevansa jotenkin sairas. Pistoksena annettava lääke tuntuu niin ”järeältä”.

Siitä naiivista naisesta, joka lähti klinikalle ”hankkimaan lasta” on kyllä matkan varrella kasvanut ihminen, joka on ymmärtänyt, ettei lapsia hankita. Saadaan, jos saadaan. Ennen stresasin, miten jaksan vauvan kanssa valvoa. Nyt mietin, että tietenkin valvon, jos sinne asti joskus pääsen. No, ajatuksia olisi vaikka miten, mutta tämä kirjoitus venyy jo liiankin kanssa.

Jaksamista teille muillekin ailahtevien tunteiden ja pettymysten kanssa.