Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT IVF kevät/kesä 2015 Vastaa aiheeseen: IVF kevät/kesä 2015

#8020
Salvia80
Osallistuja

Lämmin halaus Binkku, olen pahoillani. Mutta teilläkin taisi jäädä alkioita pakkaseen?? Silloin ei tarvi kaikkea alusta aloittaa. En löytänyt, että olisit kertonut miten jatkoviljelyyn menneet selvisivät? Se on selvää, että pettymys on käytävä läpi, mutta tämä taisi olla teidän eka hoitonne?
Niin haluasin teitä tsempata jaksamaan ja jatkamaan. On mahtavaa, että lähditte kuitenkin noin ajoissa hoitoihin…meillä kun meni jahkaillessa 8 vuotta sulatellessa asiaa nyt sitten mieskin on pian 40 ja minäkin täytän 35.

Aikaa vähän tai paljon, mutta kun hoitoon lähtemisen kynnyksen ylittää, tietenkin toivoo nopeasti tuloksia. Uskon kuitenkin, että kaikki odottaminen jossain vaiheessa palkitaan ja suurinta osaa meistä voidaan auttaa. Jaksamista teille, pitäkää parisuhteestanne huolta!

Omaa napaa: Minä sitten juoksin kotiin kuplaotsassa testiä tekemäään työpäivän jälkeen. Ruutuun piirtyi se tuttu tumma testi viiva ja ihmettelin, miten rauhallisesti otin homman vaikka petyinkin, mietin että turtuuko sitä näin, että toinen kerta ei enää aiheuta isompia kuohuja. Olin viemässsä testiä roskiin ja katsoin keittiössä uudelleen tikkua, siinä oli jotain hailakkaa…
ajattelin, että se on jokin tikun valmis kohta mihin se toinen viiva tulee..toinen viiva tummeni hetken päästä vähän, ja soitin kaverille, että kuuluuko sen olla noin? Epäilin, että jotenkin heilautin sitä huolimattomasti ja se alkoi sen vuoksi värjääntyä. Kovassa on lapsettoman uskominen.. tein digitesti kolme tuntia myöhemmin, sitten mies vasta jotenkin käsitti asian kun siinä lukee se Raskaana-teksti.
Aivan kun olisin elänyt jonkun toisen elämää…ei tämä voi tapahtua minulle, niin varma negasta olin.
Mutta nythän se huoli ja murhe vasta alkaa, menetyksenpelko kauanko saan pitää tämän onnenmurusen?
Toki nyt jännittää se, että montako siellä on kiinni ja missä, onko kohdussa elämää…vai jossain muualla ulkopuolella. Verikoetulos tulee ehkä pe tai ma.
Lapsettomuus ei kyllä lähde plussan jälkeen enkä tiedä tarvitseeko sen lähteäkään…niin syvällinen ja raskas kokemus se elämässäni on ollut. Edelleen ajatuksena se, että siitä pitäisi tiedottaa enemmän..kirjoittaa ihmisten kokemuksia.
Toivottavasti sallitte, että hengailen täällä eihän tämä ole kirkossa kuulutettu. Taidan uskoa vasta sitten kun saisin lapsen syliin…shokki ja kyyneleet. Vaikka mitä tapahtuisi, eka plussa tikussa antaa toivoa, että joku voi tarrata sittenkin kiinni.