Kirjoitetut vastaukset

Luet parhaimillaan 3 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #4515
      Nelma
      Osallistuja

      Hei kaikki!

      Kiva kuulla taas tauon jälkeen kuulumisianne! Ihana aurinkoinen kesä oli kyllä vähän uuvuttavakin helteineen 🙂

      Mä olen ollut ”lomalla” kesäkuun alusta, ensin sairauslomalla supistusten vuoksi ja kun kaikki vaikutti olevan hyvin, siirryin normaalille kesälomalle. Muutama viikko sitten kaikki muuttuikin. Supistuksia tuli enemmän ja kohdunsuu todettiin pehmeäksi, lisäksi mun munuaisaltaan laajentuma oli pahentunut. Sain sairauslomaa ja lähetteen tarkempiin tutkimuksiin munuaisen osalta. Syy tosin tilanteeseen oli selvä: lapsen pää on niin alhaalla, siis jo ihan ”lähtökuopissa”, että se painaa virtsajohtimia ja estää nestettä liikkumasta munuaisesta eteenpäin.

      Vajaat kaksi viikkoa sitten munuainen alkoi kipuilla todella pahasti ja jouduin ensiapuun, missä todettiin laajentuman pahentuneen edelleen, pientä munuaisen vaurioitumistakin oli näkyvissä ja toinenkin munuaisallas oli laajentunut. Lisäksi kivut olivat pahentaneet supistuksia niin, että kohdunkaula oli selkeästi lyhentynyt. Päädyin osastolle saamaan kortisonia vauvan keuhkojen kypysyttämiseksi ennenaikaisen synnytyksen varalta sekä lääkitystä supistuksiin ja munuaiskipuihin. Sairaalassa laitettiin lopulta stentti pahemmin laajentuneen munuaisen ja rakon välille, jotta neste pääsisi eteenpäin.

      Kotiin päästyäni alkoi heti seuraavana päivänä munuaiskipuilut ja todella kipeät supistuksen uudelleen. Ei muuta kuin uudelle kierrokselle ensiapuun ja synnytyspäivystykseen. Nyt olen kotona lepohoidossa antibioottien ja vahvojen särkylääkkeiden voimin. Tulehdusarvot oli vähän koholla, mutta todennäköisesti stentti itsessään aiheuttaa kovia kipuja, eli helpotusta ei ole ilmeisesti luvassa enää loppuraskauden aikana. Mitään en saa tehdä, ainoastaan levätä, syödä lääkkeitä ja toivoa että pikkuinen pysyisi sisällä vielä muutaman viikon ja että mun elimistö kestäisi vielä kipujen kanssa. Verenpaine on koholla tilanteesta johtuen, ja olo on todella väsynyt. En usko, että pääsen tämän raskauden kanssa täyteen 40 viikkoon, mutta ensin on tavoitteena 34 viikkoa ja sitten 37. Nyt on viikot 30+6 eli vielä riittää sinniteltävää 🙂 Sairauslomalla olen joka tapauksessa äitiysloman alkuun asti.

      Sairaalassa minua jo valmisteltiin pikkukeskosen syntymään kaikin tavoin, joten alkujärkytyksen jälkeen nyt on onneksi sellainen tunne, että vaikka pikkuinen syntyisi piankin, tiedän että sillä on hyvä mahdollisuudet selviytyä. Ja jokainen päivä lisää mahdollisuuksia! Vauvan varusteet on edelleen enimmäkseen hankkimatta, joten vietän aikaani nyt verkkokauppojen valikoimia selailemalla.

      Ruiskaunokki, toivottavasti poika tekee vielä käännöksen, mutta kyllä nuo kääntöyrityksetkin kuulemma usein onnistuvat! Itsekään en vielä tiedä, aiheuttaako esim. mun munuaisten tilanne päätymisen suunniteltuun sektioon, mutta mieluummin se kuin liian iso riskinotto ja hätäsektio.

      Toivottavasti teillä muilla on ollut rauhallisempaa ja voitte hyvin!

      • Tätä vastausta muokkasi 7 vuotta, 3 kuukautta sitten Nelma.
    • #4020
      Nelma
      Osallistuja

      Hei!

      Oon yrittänyt monta kertaa kirjoittaa, mutta en ole päässyt kirjautumaan tälle palstalle. Nytkin onnistui vain eri selaimella kuin mitä yleensä käytän… Mutta täällä on menossa nyt rv 20+1. Oon jatkanut panikointia entiseen malliin, mutta kotidoppler ja jo yli neljä viikkoa tuntuneet liikkeet ovat helpottaneet tilannetta. Vatsassa käy välillä ihan kunnon myllerrys, kun pikkuinen yrittää ahtautua milloin mihinkin vatsannurkkaan 🙂 Mieskin on päässyt jo liikkeitä tuntemaan vatsan päältä.

      Tänään oltiin rakenneultrassa ja kaikki oli kunnossa. Sekin oli valtava helpotus! Sukupuoli ei varmuudella selvinnyt, mutta ”jalkojen välissä ei näy mitään”. Mutta ei kuulemma näillä viikoilla välttämättä näy, vaikka poika olisikin. Saa nähdä selviääkö asia enää ennen synnytystä, koska ultraa ei ole enää tiedossa, ellei ole erityistä syytä…

      Pahoinvointi on lähestulkoon hellittänyt, mutta sitten podin kolmisen viikkoa kunnon flunssaa. Nyt on siitäkin selvitty, joten toivon että olisi hetken vähän helpompi vaihe. Rautaa kyllä joudun syömään, mikä tekee olosta välillä huonon. Mutta muuten olen kyllä enimmäkseen tosi onnellinen – paitsi silloin kun en mieti mitä kamalaa ehtii vielä tapahtua – vaikka aika mateleekin ja tuntuu että menee ikuisuus siihen, että vihdoin saa rakkaan lapsen syliinsä.

      Mulla on vatsa vielä kohtalaisen pieni, mutta tällä viikolla oon huomannut että asiasta tietämättömät tutut jo katselee siihen tyyliin, että taitaa se jo jonkin verran näkyä. Painoa en ole oksentelun jälkeen saanut vieläkään nousemaan lähtöpainoon asti, mutta ennättääpä tässä…

      Kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia! Mahtaakohan Elise tosiaan olla vielä palstalla?

      Tsemppiä kaikille ja aurinkoista alkukesää!

    • #3455
      Nelma
      Osallistuja

      Katras, olen tosi pahoillani sun puolesta! Toivon kovasti voimia tähän tilanteeseen sekä uuteen yritykseen! Ihanaa, että jaksat suunnata ajatuksiasi jo tulevaisuuteen.

      Pelot ei kyllä häviä mihinkään. Näin pari viikkoa sitten unta, että saan keskenmenon kun raskaus on edennyt päivään 15+0. Se päivä oli eilen, ja olin ihan paniikissa koko päivän. Tietysti juuri eilen oli kaikenlaisia kipuja ympäri vatsaa, mikä ei helpottanut paniikkia yhtään. Mutta kivuista ei tullut pahempia eikä mitään muutakaan hälyttävää ilmennyt, joten kai tuostakin päivästä sitten säikähdyksellä selvittiin. Maanantaina on neuvola, joten yritän nyt taas rauhoittua muutamaksi päiväksi. Ihan samat on fiilikset kuin kilpparilla, että tekisi mieli kertoa kaikille, mutta toisaalta ei haluaisi kertoa kenellekään. Pahoinvointi on hieman helpottanut ja olen palannut töihinkin. Ihan joka päivä en edes oksenna, mutta iltaisin se on kyllä tosi lähellä. Aamut alkavat olla selvästi helpompia. Toivottavasti suunta säilyy tällaisena!

      Alkoholittomat skumpat on jo hankittu, joten yritän niillä nyt irrottautua arjesta. Hyvää vappua kaikille!

    • #3282
      Nelma
      Osallistuja

      Hei!

      Minäkin kirjoittelin jo vanhan foorumin puolelle, kiva että ollaan saatu keskustelu käyntiin nyt täällä! Mulla on nyt menossa rv 14+1 ja hillitön oksentelu on alkanut ihan pikkuisen helpottaa. Yritän 7 viikon sairausloman jälkeen olla taas töissäkin. Vatsa on vähän kasvanut ja kun olen seitsemän kiloa laihtunut oksentelun takia, oli pakko käydä ostamassa ekat äitiyshousut, kun ei ollut mitään järkeä ostaa mitään muutakaan enää tässä vaiheessa. Nyt odottelen että pääsisin pahoinvoinnista kokonaan eroon, iltaisin oksettaa vieläkin melkoisesti. Salmiakilla minäkin yritän sinnitellä työpäivät, nyt kun se vihdoin pysyy sisällä 🙂 Onneksi verenpaine on tosi matala (85/60), ja vaikka olo on senkin takia välillä heikko niin eipä tarvitse pelätä että salmiakki nostaisi sen liian korkeaksi!

      Pikkuisella on toivottavasti kaikki edelleen hyvin, tuntuu kyllä että neuvolakäyntejä yms. on tosi harvakseltaan. Alkuraskaudesta kun kävin yksityisellä joka toinen viikko ultrassa, sai aina hetkeksi mielenrauhan. Kaikenlaisia pelkoja on minullakin, mutta yritän olla ajattelematta niitä. Nyt kun on pitkän yrittämisen jälkeen vihdoin raskaana, en haluaisi muistella jälkeenpäin raskausaikaa vain pelottavana asiana!

      Iloista mieltä kaikille!

    • #5693
      Nelma
      Osallistuja

      Ihanaa!! Paljon onnea Hermione pienestä prinsessasta! 🙂 Olen täysin samaa mieltä, että onnellisempi ei ihminen voi olla kuin pienen vauvansa kanssa kaiken tällaisen jälkeen! Muistetaan se siis vaikeinakin hetkinä! 🙂

      Minäkin toivottelen teille uusille äideille oikein ihanaa vauva-aikaa ja iloista joulunodotusta! <3 <3

    • #5391
      Nelma
      Osallistuja

      Hei pitkästä aikaa!

      Mitenkäs Hermionella on loppuraskaus sujunut? Oletko vielä yhtenä kappaleena? 🙂 Ruiskaunokki, ihania päiviä teille pikkuisen pojan kanssa! Kaikkine haasteineenkin on jo tämä vauva-arjen alkuaika kyllä todella ihmeellisen ihanaa ja ikimuistoista, joten toivon teille nautinnollisia ja unohtumattomia hetkiä!

      Meilläkin menee kaikki hienosti tällä hetkellä. Pääsin itse kotiin 8 päivän kuluttua synnytyksestä, ja olen siitä pikkuhiljaa toipunut, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vielä tosin välillä ahdistaa leikkauksen muistot, mutta vauvan kanssa sellaiset unohtuu pian. Tyttösemme vietti lastenosastolla muutaman viikon ja kotiutui ns. kotisairaalaan nenä-mahaletkun kanssa, mutta pääsimme siitäkin pian eroon ja nyt vietetään vihdoin sitä kaipaamaani normaalia vauva-arkea, myös jo ilman kotisairaanhoitajan käyntejä. Se on mahtavaa, koska myös vauvan sairaalaviikot olivat yllättävän raskasta aikaa, kun itse tuli vietettyä päivät aamusta iltaan hänen luonaan. Nyt en kyllä sairaalaa haluaisi hetkeen nähdä, mutta joudumme kyllä kontrolleissa ja tutkimuksissa käymään säännöllisesti. Vauvalta löytyi synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta, joten senkin vuoksi olemme tiiviissä seurannassa edelleen.

      Ikää on pikkuisella nyt yli seitsemän viikkoa, korjattuakin ikää reilut kaksi viikkoa, mutta painoa ei ole vielä kolmea kiloakaan. Tyttönen syö kyllä reippaasti rintaa nyt kun voimia on kertynyt ja painoa tulee lisää koko ajan, mutta edelleen hän on keskostenkin painokäyrissä jäljessä. Nyt vihdoin tajuan kuinka paljon istukan vajaatoiminta heikensi vauvan kasvua ja kuinka hienoa on, että saimme olla niin tiiviissä seurannassa ja hyvässä hoidossa, jotta ongelmat selvisivät riittävän varhain. Hurjan raskauden, synnytyksen ja vauvan ensimmäisten elinviikkojen jälkeen on kaikki nyt aivan ihmeellisen hyvin ja olen siitä todella onnellinen ja kiitollinen!

      Nyt on ollut aikaa hieman ajatella omiakin tuntemuksia. Jälkeenpäin ajateltuna raskausaika oli jatkuvaa pelkoa lapsen menettämisestä. Jos jotain haluaisin tehdä toisin, niin olisi ollut hienoa nauttia vauvan odotuksesta, mutta kun viimeiseen asti pelkäsin ettei minusta ikinä tulisi äitiä! Muistot tuosta ajasta ja myös raskautta edeltäneistä lapsettomuushoidoista tuntuvat väistämättä leimaavan elämää edelleen, joten uskon nyt sen mitä moni lapsettomuudesta kärsinyt on sanonut, että lapsettomuus vaikuttaa jollakin tavalla lapsen saannin jälkeenkin. Se ei ole kuitenkaan välttämättä pelkästään negatiivinen asia, koska itse ainakin nautin nyt äitiydestä aivan suunnattomasti muistaessani pitkän prosessin mikä sitä edelsi!

      Haaveissa on alkanut liikkua myös toinen lapsi, koska 40-vuotiaana ei ole varaa kauan odottaa uutta yritystä. Viimeistään kesän jälkeen pitäisi taas projekti siis käynnistää. Tämän raskauden ongelmat kuulemma saattavat hyvinkin toistua, mutta uutta raskautta ei ole minulta kielletty. Ainoastaan sektiota pitäisi välttää, koska tämä leikkaus on pahentanut jo olemassaolevia kiinnikkeitä, joten seuraavasta sektiosta tulisi vielä hankalampi. Sektiotahan ei noin vain vältetä jos ongelmia on, joten aika jännä raskaus olisi sitten taas edessä, jos sinne asti onnistutaan pääsemään. Saa nähdä miten käy! Nyt kuitenkin aion nauttia tässä hetkestä ja murehtia myöhemmin tulevia! 🙂

    • #4914
      Nelma
      Osallistuja

      Oi, lämpimät onnittelut Ruiskaunokki! Kylläpä meidän pienokaiset syntyivät lähekkäin! Kerää tosiaan voimia ja tule sitten kertomaan kaikki! 🙂 Valitettavasti en ole Naistenklinikalla vaan Taysissa. Harmi, olisipa ollut kiva tavata! 😀

    • #4912
      Nelma
      Osallistuja

      Voi ihmettä! Olen muutaman päivän yrittänyt totuttautua ajatukseen, että minusta on tullut äiti, mutta ei sitä pysty vieläkään tajuamaan! Meille syntyi nimittäin pikkuinen tyttövauva perjantaiaamuna raskausviikolla 35+3 <3

      Tyttösemme painoi syntyessään hieman alle kaksi kiloa ja pituutta oli 45 senttiä. Hän joutui heti synnyttyään lastenosastolle, koska hänellä on tyypillisiä keskosen ongelmia, eli verensokerin ja lämmön säätely ei vielä toimi hyvin eikä syöminenkään oikein onnistu. Maitoa menee nenä-mahaletkun kautta. Mutta hän on kovin reipas pieni tyttönen ja onneksi isommilta ongelmilta on ainakin toistaiseksi vältytty. Paino on hieman pudonnut entisestään, mutta sekin on ihan normaalia, on vain entistä pitempi matka kahteen kiloon, joka pitää vähintään painaa ennen kotiutumista.

      Synnytys jouduttiin lopulta käynnistämään, koska istukan vajaatoiminta paheni ja alkoi vaikuttaa vauvan vointiin ja kasvuun masussa. Käynnistys onnistui kuitenkin vasta kolmantena päivänä ja sitten supistukset alkoivatkin tosi rajuina. 16 tunnin supistelun jälkeen olin 8 senttiä auki ja odoteltiin ponnistusvaiheen alkua milloin tahansa, kun lääkäri totesi että vauva ei enää kestä supistuksia ja teki kiireellisen sektiopäätöksen. Se oli järkytys siinä kohdassa, koska tiesin että se johtaisi siihen etten pääsisi heti vauvan luokse. En kuitenkaan arvannut että vielä pahempaa oli tiedossa. Vauva leikattiin vauhdilla ulos ja samalla kävi ilmi, että minulla oli tosi pahat endometrioosin aiheuttamat kiinnikkeet alavatsalla. Leikkauksessa repesivät mm. kohdun ligamentit ja virtsarakko ja niitä paikkailtiinkin monen lääkärin voimin lähes kolme tuntia. Olin koko ajan puudutettuna, joten tiesin että jotain kummallista tapahtuu ja tapahtuma olikin aika traumaattinen.

      Olen ollut tosi heikko ja kipeä sen jälkeen, ja jaksanut vierailla vauvan luona pyörätuolilla vain muutaman kerran. Menetin paljon verta, joten vasta eilen saadun lisäveren jälkeen on olo alkanut vähän kohentua. Rakon parantuminen kestää kuitenkin aika kauan ja muutenkin voimien palautuminen. Tietysti vauvankin kasvu ja voimistuminen kotiinlähtöä varten kestää aikansa, joten olemme varmaan vielä hetken sairaalassa. Olen ollut täällä nyt yhtämittaa kuukauden, joten kotiin alkaa kyllä tehdä mieli! Tässä kunnossa en nyt kuitenkaan siitä vielä oikeasti haaveile.

      Synnytystapahtumat yhdistettynä todella hankalaan raskauteen ja lapsettomuushoitoihin ovat saaneet minut aika ahdistuneeksi ja jopa miettimään, onko tässä kaikessa ollut mitään järkeä. Mutta on siinä! Pikkuinen tyttömme on todella suloinen ja vienyt sydämeni aivan täysin <3 Odotan ihan kauheasti päivää, jolloin pääsemme kotiin viettämään ”normaalia” vauva-arkea. Siihen voi hetki mennä, mutta ei haittaa! Olen todella onnellinen omasta pikkuisestani!

      Ruiskaunokki, oletko jo tullut perässä vai vieläkö saat nauttia masuvauvastasi? 🙂 Entäpä muut?

      Toivon kaikille oikein onnellista loppuraskautta, ihania hetkiä vauvojenne kanssa ja aurinkoista syksyä!

    • #4791
      Nelma
      Osallistuja

      Eipä ole Ruiskaunokki sullakaan ollut raskaus ihan helpoimmasta päästä! Voimia ja tsemppiä! Itse olen tässä matkan varrella todennut, että meillä on niin hyvä terveydenhuolto, että yritän luottaa asiantuntijoihin. Toki hekin tekevät joskus virheitä, mutta kuitenkin heillä on tosi rautainen ammattitaito! Milloinkas sulla onkaan laskettu aika?

      Mulla on seikkailut vain jatkuneet. Nyt olen ollut kaksi viikkoa taas sairaalassa osastohoidossa. Päädyin päivystykseen, kun supistukset pahenivat taas ja vauva ei liikkunut kunnolla. Ultrassa sitten löytyi taas uusi ongelma muiden jatkoksi, eli istukan toiminnassa on jonkinlaista häiriötä, koska napanuoran virtauksissa näkyy ongelmia. Olen nyt ollut täällä osastolla seurannassa, ensin ihan lepohoidossa ja nyt viime päivät vähän enemmän liikuskellen. Vauvan sykekäyrät ovat välillä liian tasaisia, napanuoran virtausten häiriöt ovat jatkuneet – joskaan eivät kuitenkaan pahentuneet, kohdunkaula on lyhentynyt täällä ollessa vielä lisää, supistukset ovat todella kipeitä ja ajoittain voimakkaita joten saan niitä estävää lääkitystä ja munuaisissakin kipuilu jatkuu. Stentti otettiin itse asiassa pois, kun se ei näyttänyt toimivan, eli nyt sitten yritetään pärjätä särkylääkkeillä tästä eteenpäin.

      Nyt on jo niin monta ongelmaa yhtäaikaa, että lähinnä vain naurattaa. Miten raskaana oleminen voi olla näin vaikeaa! Olen lisäksi saanut lääkäreiltä kommentteja, että kohdunkaulani on ”anatomisesti erikoinen” ja kohdussani on ”eksoottinen rakennemuutos” (jonkinlainen väliseinä) eli en kyllä enää ihmettele että raskaaksi tuleminenkin oli niin vaikeaa. Olen kyllä saanut tosi hyvää hoitoa ja edelleen saanut paljon tietoa keskosuudesta yms. tilanteeseen mahdollisesti liittyvistä asioista. Tiistaina tulee 34 viikkoa täyteen, joten pääsen näillä näkymin täältä kotiin lähipäivinä, koska synnytystä ei sitten enää esteltäisi sen käynnistyessä. Ja alan kyllä toivoa näiden kipujen keskellä, että se käynnistyisi pian! Niin kamalaa kuin olisikin että vauva syntyisi kovin pienenä (viimeisin painoarvio n. 1900 grammaa eli mennään jonkin verran keskikäyrän alapuolella), niin en tiedä onko se enää kovin suojassa tuolla kohdussakaan. Joka tapauksessa suunnitelma on, että viikolla 38 synnytys käynnistetään ellei ole käynnistynyt siihen mennessä itsestään. Ei siis ole enää montaa viikkoa jäljellä! 🙂

      Mitäs muille kuuluu? Toivottavasti kaikki on hyvin!

    • #4517
      Nelma
      Osallistuja

      Palsta tosiaan sekoilee… Kirjoitin viestin äsken, joka meni taas tuonne jonnekin väliin, eikä suostu tällä kertaa siirtymään tänne viimeiseksi muokkaamalla, niin kuin joskus. 🙁

    • #4336
      Nelma
      Osallistuja

      Voi Kilppari, onnittelut pienistä pojista! Voimia ja onnea koko perheelle, toivottavasti syksyn mittaan olette kaikki onnellisesti kotona. Olisi kiva kuulla kuulumisia vielä myöhemmin!

      Minä sain äitiyspolilta helpottavia uutisia. Kohdunkaula ei ollutkaan lyhentynyt niin kuin aiemmassa ultrassa näytti, vaan kohdunkaulani on vain erikoisen muotoinen eli käyrä ja vino. Se siis näyttää helposti lyhentyneeltä, mutta paremmalla ultralla asia selvisi. Supistuksetkin olivat tutkimukseen mennessä levolla helpottaneet sen verran, että en joutunut jäämään sairaalaan eikä mitään lääkitystä tarvittu, mutta pitää elää rauhallisesti ja levätä paljon. Nyt olen päässyt kesälomalle, joten yritän olla tekemättä mitään, elokuun puolivälissä sitten katsotaan olenko työkykyinen vielä ne neljä viikkoa, mitä töissä pitäisi olla.

      Lisäjännitystä tuo kuitenkin äitiyspolilla havaittu oikean munuaisaltaan laajentuma, joten olen menossa kahden viikon päästä taas tutkimuksiin sen takia. On mahdollista että kohtu painaa jotain johtimia ja sen takia mulla kertyy ylimääräistä nestettä munuaiseen, mutta tilannetta pitää siinäkin tapauksessa seurata, ettei se pahene.

      Ruiskaunokki, mulla on supistukset ajoittain kyllä kipeitä, lähinnä polttavaa kipua alavatsalla ja osin selkäpuolella. Nyt kun levon avulla supistuksia on saatu vähenemään, niin kipeitäkin supistuksia on vähemmän eli osa on ihan kivuttomia, samoin ihan supistusten alkaessa ne olivat viikon verran kivuttomia. Välillä kipeiden supistusten aikana tuntuu myös painetta taakse päin eli ikään kuin peräsuoleen päin. Pahimmillaan supistuksia oli useita kymmeniä päivässä, levossakin saattoi tulla parin tunnin ajan muutaman minuutin välein. Nyt niitä on enää ehkä 10-20 päivässä eli valveilla ollessa muutama tunnissa, ja välillä kyllä öisinkin. Kyllähän ne ovat muuttuneet tässä viikkojen varrella ja ovat edelleen joinakin päivinä kipeämpiä/pidempiä tai niitä tulee useammin. Supistukset voivat olla täysin vaarattomia, mutta mulle kyllä sanottiin, että tilanne kannatti ehdottomasti selvittää. Toivottavasti olet päässyt tutkimuksiin! Minäkin olen miettinyt, että eikö kohdunsuuta pitäisi jossain vaiheessa kontrolloida kun supistukset kuitenkin jatkuu, mutta en tajunnut viimeksi neuvolassa asiaa kysyä eikä siitä mulle mitään sanottu.

      Auringonkukka, raskausmyrkytys ilmenee yleensä vasta selvästi myöhemmillä viikoilla. Mullakin oli alkuraskaudesta pahoinvointia nimenomaan iltaisin, ei närästystä, mutta oksentelua sen sijaan sitäkin enemmän, ja lievää ylävatsakipuakin esiintyi. Kyllähän tuo sun kipu viittaisi vatsalaukkuun, mutta kannattaa vaikka soitella neuvolaan ja kysyä! Minä ainakin olen pari kertaa kysellyt ihan tyhmiä puhelimitse, eikä toi edes ole tyhmä kysymys 🙂

      Nelma 26+2

    • #4284
      Nelma
      Osallistuja

      Hei!

      Täällä alkaa olla tilanne ihan pelkkää paniikkia. Maanantaina olin lääkärissä edelleen jatkuneiden supistusten takia ja sain lähetteen ylimääräiseen ultraan, missä olin tänään. Kohdun sisäsuu on alkanut aueta, joten nyt sitten odottelen aikaa äitiyspolille ensi viikolle ja käskettiin varautua joutumiseen sairaalaan. Joka tapauksessa taitaa olla loppuraskauden vuodelepo edessä… Voi ahdistus! Ja ihan kauhea paniikki, kun on vasta rv 24 meneillään, eli pikkuisen pitäisi kyllä pysyä vielä tosi monta viikkoa kyydissä, ennen kuin mahdollisuudet olisi oikeasti hyvät. Suren jo sitäkin, että jos olen vuodelevossa loppuraskauden, niin kaikki hankinnat jää verkkokauppojen varaan. Toisaalta se on murheista pienin, jos vain saisin elävän ja terveen lapsen…

      Hermione, mulla alkoi liikkeet tuntua aikaisin eli ensimmäiset pienet ”kuplat” jo raskausviikolla 16 ja selvemmät liikkeet (jotka tuntuivat myös vatsan päältä) viikolla 18, ja siitä eteenpäin olen tuntenut liikkeitä päivittäin, joskin alkuun vain muutaman kerran päivässä. Liikkeet voimistuivat selvästi ja muuttuivat entistä tiheämmin tuntuviksi pari viikkoa sitten eli jotakuinkin viikolla 22. Laihduin alkuraskaudesta tosi paljon ja lisäsi istukka on ylhäällä takana, joten liikkeet on helpommin tunnettavissa. Tosi yksilöllistä on kyllä tämänkin asian kanssa, yleensähän kai sanotaan että ensisynnyttäjä alkaa tuntea liikkeitä viikoilla 20-22, ja sekin kyllä riippuu istukan paikasta.

      Hyviä vointeja meille kaikille! 🙂

    • #4209
      Nelma
      Osallistuja

      Hei!

      Tervetuloa mukaan, Hermione! Minäkin olen oman masun kasvua seuraillut malttamattomana ja toisaalta välillä huolestuneenakin. Laihduin pahoinvoinnin takia tosi paljon, ja ajattelin että vatsakin tulisi sitten näkyviin pian, mutta toisin kävi. Pitkään meni niin, että vain minä itse ja mies huomattiin ”jotain”, kunnes heräsin yhtenä aamuna (taisi olla tasan 20+0) ja purskahdin nauramaan ääneen, kun silmien edessä möllötti ihan selvä vatsakumpu. Sen jälkeen vasta on muutamat muut ihmiset huomanneet raskauteni. Alkuun se oli jopa hieman pelottavaa, kun en ollut uskaltanut juuri kenellekään kertoa ja yhtäkkiä sitä ei voinutkaan enää salailla! Nyt on meneillään rv 22+2, eikä mulla mikään jättimasu ole vieläkään, pikkuinen joskin selvä kumpu, sf-mitta on kuitenkin normaali, joskin vähän keskiarvon alapuolella. En tiedä ketään, joka toivoisi loppuraskaudesta isompaa vatsaa, joten ollaan vain tyytyväisiä pikkumasuista niin kauan kuin kaikki on kuitenkin hyvin! Netistä löytyy kuvahaulla niin monenkokoisia vatsoja samoilla raskausviikoilla, että kyllä se vatsan kasvu on todellakin yksilöllistä.

      Ruiskaunokki, on toi sun pahoinvointi ja vatsakipu ihan kamalaa! Mutta onneksi lapsella on kaikki hyvin! Sitä tässä yrittää itsekin miettiä omien ongelmiensa kanssa. Mulla ei ole supparit helpottaneet oikeastaan yhtään, vaikka oon ollut sairauslomalla yli viikon jo. Maanantaina taas lääkäriin, ja hermoilen kohdunsuun tilannetta. Neuvolassa kävin tällä viikolla ja kun kuvailin vuotoa, jota olen luullut valkovuodoksi, kyseli hoitaja, että olenko varma ettei se ole lapsivettä. No mistä minä voin tietää?! Nyt vain lepään ja yritän selvitä ilman hermoromahdusta maanantaihin asti… Sain eilen ystävältä tukivyön, ja se kyllä tuntuu vähän auttavan kävellessä tuleviin supistuksiin, mutta istuessa niitä tulee ihan entiseen malliin ja välillä makuullakin.

      Onko kukaan muuten ajatellut käydä yksityisellä 3D/4D-ultrassa? Mä oon alkanut vähän miettiä sitä, kun tuntuisi jotenkin jännältä ettei olisi enää yhtään ultraa ennen synnytystä. Vähän jäi vaivaamaan, kun rakenneultrassa pikkuinen oli niin mytyssä, että mitä jos ei kaikki näkynyt. Lisäksi mulla on ollut epämääräisiä alavatsakipuja, on kyllä liitoskipujakin, mutta nää on erilaisia. En tiedä, voiko endometrioosi jotenkin vaivata näin raskausaikanakin, mutta ainakin olisi kiva tietää ettei ole mitään vialla. Ja jäihän se sukupuolikin pikkuisen mietityttämään. Luulen kyllä että tyttö on tulossa, mutta varmuus ei haittaisi 🙂

      Toivoisin, että pikkuhiljaa uskaltaisi alkaa miettiä kaikkia hankintoja, mutta jotenkin en ole vielä päässyt siihen asti. Äitiyspakkaustakin voisi jo hakea, itse olen sen kyllä ajatellut valita. Ehkäpä juhannuksen jälkeen… Tänään kävin ostamassa lastentarvikekaupasta sellaisen ison tyynyn, kun se helpottaa nukkumista näiden suppareiden kanssa ja siellä tuli kyllä sellainen tunne, että voisihan sitä vaikka käydä joku päivä katsomassa jotain vauvallekin 🙂 On kyllä ihanaa, kun pikkuinen potkii masussa välillä tosi kovaa, silloin tajuaa että siellä se vauva kasvaa! 😀

      Ihanaa juhannusta kaikille!

    • #4068
      Nelma
      Osallistuja

      No alkoipa sitten supistukset täälläkin, voi itku! Kaksi viikkoa sain sairauslomaa. Töissä on ollut aika kiirettä, ja kotona olen tehnyt vaikka mitä kun olen nauttinut siitä että pahoinvointi on jotakuinkin poissa ja jaksaa tehdä kaikenlaista. Sepä sitten kostautui. Nyt en voi ottaa kuin pari askelta niin supistaa ja sitten kun ne alkaa, niin supistaa ihan makuullakin. Lepoa siis tiedossa… Harmittaa ja huolestuttaa!

      Vatsa on kyllä ottanut pienen kasvupyrähdyksen, ja moni on nyt jo asian huomannut. Helpottaa tilannetta, kun ei tarvitse enää salailla. Ei nyt muutenkaan tarvitsisi, mutta oon jotenkin huono kertomaan asiasta. Kai sitä edelleen pelkää että jotain sattuu. Ja toisaalta pelkää kertovansa iloisia uutisia jollekin, joka tietämättäni kärsiikin lapsettomuudesta. On niin hyvin muistissa itsellä, miltä ne raskausuutiset aina tuntui…

      Mites kilpparin supistukset, onko tilanne rauhoittunut? Eepulille onnea rakenneultraan!

      • Tätä vastausta muokkasi 7 vuotta, 5 kuukautta sitten Nelma.
Luet parhaimillaan 3 vastausketjuja