• Meidän keskenmenot ovat kaikki tosi varhaisia, viikoilla 6-8 tapahtuneita, joten fyysisesti eivät kovin raskaita, mutta henkisesti kyllä. Outoa kyllä, olen oppinut jotenkin pärjäämään niiden romahdusten kanssa. Puolisoni sanoo ihanasti, että tämä on nyt meidän elämää ja meidän tie. Vaikka ei tämä helppoa aina hänellekään ole.

    Ystävän kanssa puhu…[Lue lisää]

  • Voi Toive, tunteesi ovat NIIN tuttuja. Minä olin pari viikkoa sitten sairaslomalla kuudennen keskenmenoni aluettua kunnolla. Mieli ei vain enää jaksanut. Viikon suruaika teki tosi hyvää.

    Ehkä raskainta on just toi toivon ja epätoivon vaihtelu. Se jatkuu mullakin myös läpi keskenmenon, että mitä jos jotain kuitenkin jäi henkiin. Toisaalta y…[Lue lisää]

  • Joo, kun syytä ei ole, tuntuisi helpottavalta jos olisi. Toisaalta, jos syy löytyisi ja sille ei olisi mitään tehtävissä, olisiko sitten vielä vaikeampaa. En osaa sanoa.

    Täällä vielä yritän toivoa, että tämä tiputtelu olisi jotain alkuraskauden verenvuotoa, mutta mun historialla, tuskin 😞

  • Me ollaan vasta IVF-jonossa, joten lahjasoluja ei olla vielä ajateltu. En usko, että se on meidän tie.

    Plussasta intoilu tuntuu itsellekin nyt jo vieraalta, kun se tarkoittaa lähinnä keskenmenon odottelua… Tällä kertaa joka ikinen vessakäynti on ollut ahdistava. Koko ajan odottaa verta, ja kun se tulee, on oudolla tavalla helpottunut, kun ei…[Lue lisää]

  • Joo näin meilläkin. Ei syytä. Itsellä ikää 38. Ja just näyttää siltä, että 6. keskenmeno alkamassa 😞

  • Mulla on takana 5 varhaista keskenmenoa. Joka kerta on olo, että nyt riitti, enempää en jaksa. Sitten taas tajuan, että jos lapsen haluan, sen pelon läpi on jotenkin mentävä. Nyt viikolla 6, ja joka vessakäynti pelottaa. Päivä kerrallaan jotenkin yritän toivoa.

    Onko teiltä Maikku löytynyt keskenmenoille mitään syytä?

  • Pakko näissä on antaa itselleen aikaa, vaikka toipuminenkin on niin toivottoman hidasta. Minunkin kokemukseni on, että yllättävän monilla on kokemusta keskenmenosta. Toisaalta olen kokenut myös, etteivät sitä kokemattomat pysty sitä ymmärtämään: sitä, miten vauva syntyy haaveissa jo viimeistään positiivisesta testistä ja keskenmeno on sen…[Lue lisää]

  • Hei.

    Tänään on taas ollut vaikeampi päivä. Vaikuttaa, etten tässä kuussa kaikesta huolimatta edes ovuloinut. Masentaa, itkettää, mitä järkeä kaikessa on…

    Kyllä minäkin olen keskenmenoissa ajatellut, että jos alkio ei ole elinkelpoinen, parempi aiemmin kuin myöhemmin. Ja ajatus ”liian vastaanottavaisesta kohdusta” on myös toivoa tuova: tu…[Lue lisää]

  • Hei ja kiitos kirjoituksestasi.

    Meillä ei olla vielä tehty noita keskenmenotutkimuksia, kun kaksi keskenmenoista on ollut niin varhaisia, viikoilla 5-6 että ne taidetaan laskea kemiallisiksi raskauksiksi. Nekin ovat silti olleet henkisesti mulle tosi rankkoja, pieniä kuolemia. Ollaan nyt julkisen asiakkaita, mutta meillä on yksi…[Lue lisää]

  • Moikka.

    Olemme yrittäneet raskautta nyt kaksi vuotta. Olen 37-vuotias. Aika pian minulta löytyi hormonihäiriö, joka saatiin vuosi sitten keväällä lääkkeillä hallintaan. Nyt olen ollut vuoden sisään 3 kertaa raskaana. Ensimmäinen ja kolmas keskenmeno olivat hyvin varhaisia, keskimmäinen viikolla 8, kesti 1,5 kk. Miten te muut pidätte toivo…[Lue lisää]

  • Penni rekisteröityi sivustolle 2 vuotta, 4 kuukautta sitten